Henkimaailma

Matkallani meedioksi sain paljon kuulla siitä, kuinka ihmisillä oli elämässä tapahtunut joku trauma tai voimakas tapahtuma, jonka seurauksena henkiset kyvyt avautuivat. Näin kävi myös minulle. Käänteentekevä oli burn out ja halu eheytyä sieltä. Olen monesti sanonutkin että tuo oli yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut elämässäni. Kuinka joku noin painajaismainen kokemus sai aikaan jotain niin ihmeellistä.

Pitkään minulla meni että uskalsin luottaa siihen mitä näin tai tunsin Ja pitkään meni myös ennen kuin myönsin itselleni että tämä on se mitä haluan tehdä elämässäni. Että tämä ei ole vain joku vaihe joka menee ohi, vaan se on tullut jäädäkseen, osaksi minua.

Ja tänä päivänä olen myös kyllin vahva sanoakseni, että tämä on Minä- paketti kokonaisuudessaan, ota tai jätä. Joka ei hyväksy minua tällaisenaan, ei ole kaiken arvoinen. En lähde enää muuttamaan itseäni jotta minut hyväksyttäisiin, olen sinut itseni kanssa. Enkä myöskään pelkää olla vahva, en pienennä tarkoituksella itseäni jotta jollain toisella olisi helpompi olla. Enkä toisaalta pelkää olla heikko. Minullakin on päiviä jolloin olen haavoittuvaisempi, herkempi ottamaan itseeni, surkuttelemaan. Mutta sehän on inhimillistä, eikö. Saan olla myös kaikkea sitä.

Näin erityisherkkänä ihmisenä, päivien erilaisuuteen vaikuttavat tietenkin omat energiat, mutta myös muiden energiat jotka aistin vahvasti. Mutta juuri näinä herkkinä erityisinä päivinä tulee voimakkaimmat oivallukset. Ihmisyydestä, elämästä, tunteista… Ja kuvarunoja syntyy. 💖