Henkimaailma jatkuu..

Olen myös monesti miettinyt sitä kuinka tässäkin asiassa mitätöin itseäni alussa. Kyseenalaistin paljon sitä että kun monella muulla kuulostaa että he ovat lapsesta asti jo tunteneet ja aistineet henkimaailman läsnäoloa. On nähty enkeleitä ja tuonpuoleisesta tulleita vieraita. Minä en tällaista ainakaan muista tapahtuneen, tämä kaikki on minulle todellakin noussut vasta tuon burn outin myötä 2018. Toki sitten asiat etenivätkin hirmuisella vauhdilla. 

Mutta miksi meillä ihmisillä on niin kova tarve vertailla itseämme muihin? Ja väheksyä itseämme ja taitojamme? Tekeekö se minusta jotenkin huonomman jos en ole koko elämääni elänyt tuntien ja näkien? Vertasin paljon itseäni, epäilin lahjojani ja epäilin sitä näinkö oikeasti, tunsinko oikeasti, koska olen vasta niin vähän aikaa aistinut. Ihan niin kuin tuo aika olisi ollut ratkaiseva tekijä. Kunnes jossain vaiheessa päätin hyväksyä itseni, juuri tällaisena kuin olen. Kaikkine virheineni ja puutteineni, kaikkine taitoineni ja ominaisuuksineni. Nämä on asioita joille minä en voi mitään, en voi muuttaa mennyttä elettyä elämää, voin vain elää tässä hetkessä ja tehdä tulevaisuudesta oman näköiseni. Tämä on minun elämäni. 💖