Herkkyys minussa

Olen herkkä, enkä sitä enää pyytele anteeksi! 💖

Ennen huomasin useinkin pahoittelevani herkkyyttäni, kun helposti herkistyin milloin mihinkin asiaan liittyen, ja kyyneleet saattoivat tulla silmiini niin onnesta ja ilosta kuin empaattisesti esimerkiksi toisen surusta. " Anteeksi ku mie tälleen vetistelen, mie oon nii pirun herkkä "

Työelämässä usein koin herkkyyden heikkoudeksi. Ei tarvinnut olla kuin vaikka kehityskeskustelu, tai jokin muu asia mitä jännitin tai koin/ tunsin jotenkin voimakkaasti, herkkyyteni puski pintaan. Suhtauduin, ja suhtaudun edelleenkin, työhöni hyvin intohimoisesti ja siksi tunteet nousivatkin monesti pintaan.

Enää en pyytele anteeksi! Olen tällainen, ja arvokas ja tärkeä juuri tällaisenaan, aitona omana itsenäni. Herkkyys, ja erityisherkkyys, on kaunis asia. Tällaiset ihmiset tuntevat ja kokevat elämää voimakkaasti, elävät hetkessä ja arvostavat jokaista pientä nyanssia mitä elämä tarjoaa. Herkkä ihminen on myös helposti lähestyttävä, empaattinen toiset huomioonottaja, hän aistii tunnetiloja voimakkaasti, niin omaansa kuin muidenkin. Herkkyys on antanut myös työkalut auttaa nykyisessä työssäni ihmisiä. Henkisenä ohjaajana, meediona ja henkiparantajana, tämä on arvokas ominaisuus jota vaalin kunnioittaen ja rakastaen. 💖

Herkkyys on voimavara, oletko samaa mieltä?