Luovuus minussa

…on se hassua... Olin aina luullut että en osaa piirtää. Kaikki luova oli kyllä kiinnostanut mutta jotenkin tuntui että tuon asian kanssa oli niin kuin tukossa, tai olisiko oikea sana lukossa.

Mutta kuinka pienestä kaikki sitten saikaan alkunsa, pysähtyminen oli avain kaikkeen. Korona tuli ja seisautti kaiken entisen. Edellinen työ liittyi sairaaloissa kiertämiseen, enää ei kierretty. Tämä mahdollisti omaa aikaa enemmän kuin ennen. Ja koska tuossa vaiheessa henkinen eheytyminen oli jo todella hyvällä mallilla, vahvuus itsestä ja omat arvot olivat jo löytyneet, luovuuden liekki tarvitsi vain hieman ilmaa alleen. Vain jonkun joka sanoi että piirrä tuo, ja minähän tyttö piirsin. 💖
Syksyllä 2020 ilmoittauduin siis kansalaisopiston piirustuskurssille ja tuosta se lähti. Pian huomasin piirtäväni paljonkin kotosalla, ja kuin yhtäkkiä sain tilauksia muotokuvien tekemisestä niin eläimistä kuin ihmisistä. Kuinka rakastinkaan lyijykynä ja hiilitöitä! Ja edelleen tänä päivänäkin se on intohimoni vaikka teen myös muuta. Kuinka yhdellä kynällä saat aikaan paperille hahmon, leikittelemällä valoilla ja varjoilla herätät kuvan eloon.