Puuttuva palanen

Äidin kuoleman jälkeen joten kuten sinnittelin vuosi toisensa jälkeen eteenpäin kunnes vuonna 2018 syksyllä koin totaali uupumuksen, burn outin. Olin ihmeissäni, mietin miksi minä olen niin heikko etten jaksa, kun moni muu ympärillä jaksaa samaa työtä oikein hyvin. Tuolloin vielä luulin ja ajattelin että uupumukseni johtui yksinomaan työstä. Mutta terapiassa tajusin että monen vuoden henkinen pahan olon taakka oli jättänyt jälkensä. Kaikki elämäni traumat nousivat pintaan, yhtäaikaa, ja vaativat tulla huomioiduksi ja käsiteltäviksi. Keho ja mieli olivat niin uupuneet että en ollut varma selviänkö. 🙏

Mutta minä selvisin. Minulla oli niin vahva tarve eheytyä ja saada sisälleni rauha, että kun lähdin pikku hiljaa tuhkasta itseäni kasaamaan, löysinkin jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Löysin tieni henkiseen kehitykseen ja henkimaailman rinnalleni. Löysin luovuuden ja intohimon taiteeseen, tapaan ilmaista itseäni. Löysin puuttuvan palasen jonka en aiemmin tiennyt edes puuttuneen. 💖