Surun päivä

Elämäni koki kovan kolauksen vuonna 2013 keväällä kun äitini, joka oli myös minun sielunystäväni, kuoli yllättäen. Kaikki tapahtui todella nopeaa ja tuntui kun pohja elämältä olisi revitty jalkojen alta. Vaikka minulla oli ihana perhe ja aviomies, tuntui että en pystynyt hengittämään, kyseenalaistin kaiken elämässäni.

Ja samalla myös elämän rajallisuus iski tajuntaan. Olemme todellakin täällä vain sen pienen hetken, ja tuo hetki on ennalta määrätty, sielun karmaan kirjoitettu. Tämä tragedia sai aikaan myös aikamoisen lumipalloefektin. Pikku hiljaa yksi jos toinenkin lapsuudessa ja aikuisiässä koettu trauma nousi pintaan ja vaati tulla huomioiduksi, käsiteltäväksi. On se jännä, sitä sinisilmäisesti oli aina luullut ja itselleen uskotellut olevansa sinut sen kaiken kanssa, toisin kuitenkin oli. Mutta näistä lisää ja erikseen myöhemmin.